keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Seisahtunutta


Mikään muu ei jaksa innostaa kuin hevoselämä. Jopa siinä määrin, että leikin jo ajatuksella vaihtaa bisnesmaailman pinnallisuuden ja tärkeilyn luonto-alaan ja uuteen koulutukseen. Tulostin jo esitteenkin. Huolestuttavaa ja niin täysin minua!

Arvatenkin en ole ainut, joka väsyy oravanpyörään, jatkuvaan ihmisten pätemiseen, palavereihin, joihin hukatulla ajalla olisi tehnyt jo jotain konkreettista ja haluaa ottaa loikkauksen toisenlaiseen elämänmenoon. Jos ei olisi rahasta kiinni tekisin nämä asiat:

Ottaisin loparit säännöllisestä päivätyöstä ja sanoisin piupaut kellokortille
Siirtyisin humaanimpaan työhön
Menisin opiskelemaan hevosmatkailualaa aikuisopiskelijana
Pestaisin itseni apulaiseksi tallille, jossa käyn ja opiskelisin hevosmiestaitoja vastapalveluksena
Lähtisin osakkaaksi hevosyritykseen (bisneksestä siis ei pääse kokonaan eroon)
Maalaisin ja toimisin galleriavalvojana
Hoitaisin kotiakin välillä, jopa leipoisin.

Lapsellista, idealistista, mutta niin täysin totta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti