Hyväntuulen kinttaat

Onpas muuten melkoiset kintaat; ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle! Olisinpa löytänyt nämä aiemmin niin ne olisivat jo paketissa niille ihmisille, joille haluaa antaa lahjaksi hyvää mieltä ja iloa. Siis niille parhaimmille ystäville.
Lisätietoja kinttaista http://www.moiko.fi/

Haamuratsastajan haaveita - Carpe Diem!

Pitkästä aikaa olen saanut flunssan, jonka sain, kun tallilla palelutin itseni ratsastamalla farkuissa talvisäässä... Kuvat ovat haamumaisia, mutta siksi jotenkin eteerisen kauniita. Kun taustalla kuuluu vielä Snatam Kaur, voi mielessään matkustaa vaikka kauas Narniaan.

Todellisuudessa pitäisi päättää olemmeko rohkeita ja ostammeko tontin tallin kupeesta vai onko helpompaa elää samaa, mutta ei niin tyydyttävää asumista nykyisessä talossamme.
Tontti vain ikäänkuin tuli eteeni, kun olin sitä toivonut. Eikö silloin pidäkin tarttua hetkeen?

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kuvassa ehkä 40-50 lukujen vaihteen tunnelmia. Mummu ja vaari nuoruutensa automatkalla. Takana sota, edessä elämä. Lottana toiminut mummu on jo taivaan kodissa, vaari viettää itsenäisyyspäivää yli 90-vuotiaana. Kiitos heille tästä päivästä.

Kajastuksia

Marraskuussa valon hetket herättelevät… niitä on niin vähän.


Onneksi suurta valoa tuovat myös juuri lukemaan oppineen pojan innostus, tyttären tanssista saama ilo ja oma, aamuhämärissä postilaatikkoon jätetty hakemus. Se tuo elämääni ison askeleen kohti unelmaa – ellei järjen ääni jälleen nitistä sisäistä ääntäni.

Jargonia

Jargon (ransk. jargon [ʒarˈgõ] ’mongerrus’) on jonkin ryhmän tai yhteisön ammatti- tai erikoiskieli. Jargonia tavataan esimerkiksi monien harrastusten tai ammattien harjoittajien, kuten lääkäreiden, puheessa. Jargon voi tarkoittaa myös sekavaa tai jokeltavaa puhetta, josta on vaikeaa saada selvää.
Erikoiskielenä jargon helpottaa asiantuntijoiden keskinäistä viestintää, kun pitkät ja hankalat termit voidaan korvata lyhyemmillä mutta alan piirissä silti täsmällisillä vastineilla. Yhteinen erikoissanasto voi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisaalta sulkea sanastoa tuntemattomat alakulttuurin ulkopuolelle.

Kurkkua myöten tätä tänään... Kuva mielenrauhaksi.

Eat, pray,love

Tänään elokuviin omaa tietä etsimään. Elizabeth Gilbertin kirjaan perustuva leffanautinto Julia Robertsin ja ennen kaikkea upean Javier Bardemin näyttelemänä odottaa minua. Kirjan ahmin jo kesällä parissa päivässä.
*
Rakas vakio-ratsuni on vakavasti sairas. Oli minun syntymäpäiväni, kun hän alkoi oireilemaan ja lopulta jouduttiin viemään täältä pohjoisesta Hyvinkään klinikalle asti. Klinikalla hän on ollut reipas, mutta hämillään... ja varmasti ikävöi kotitalliin. Lähetin sinne enkelit kaveriksi - tuokaa polle pian terveenä kotiin. Kiitos!

Back on track

Olemme päässeet takasin kotiin. Se tuntui hyljätyltä ja kylmältä. En ehtinyt oikein kotiutua, sillä viikonloppu hurahti lännenratsastuskurssilla, joka oli jälleen erityisen elämyksellinen. Talli sijaitsee vaaramaisemissa, joten viikonlopun kylmien kelien myötä pääsimme hepojemme kanssa kokemaan myös talven ensimmäiseen lumipyryn....

En ihmettele, miksi ihmiset uskovat hevoskuiskaajiin, vaikkakin loppupeleissä kyse on vain eläimen sielun ja luontaisen käyttäytymisen ymmärtämisestä. Yksinkertaista, kaunista ja kärsivällisyyttä vaatiivaa taitoa.

Muina aikoina olen ihaillut uutta saunaamme, sadatellut työtäni ja ennen kaikkea järkkäillyt uutta lännenkurssia, jotta on taas jotain hyvää mitä odottaa.

Lännentaikaa

Eka kertaa lännenkannuksilla - hepalle miellyttävät, vaikka hurjalta näyttivät!

Sanat ei riitä kuvailemaan fiiliksiä, joita lännenratsastuskurssilla tuli käytyä läpi. Upeita onnistumisia, henkien taistoa hevosen mielen ja voimienkin kanssa, periksiantamattomuutta, päättäväisyyttä, luottamusta, syvää liikutusta ja yhteyttä jonnekin omaan menneisyyteen...

Länkkäriä ja istuntaa

Vakiopolleni (Kuvan käsittely: PhotoFunia)

Edessä kurssitäyteinen syksy.  Tulevana viikonloppuna olen järjestämässä westernriding-kurssia omalle tallille. Toivottavasti vakioratsuni tervehtyy siten, että pääsen työskentelemään sen kanssa. Maastakäsittely ja luonnolliset hevosmiestaidot ovat lähellä sydäntäni, enkä juuri koskaan ole ollut kiinnostunut tavanomaisesta ratsastuskoulujen tarjonnasta eli este- ja koulutunneista. Toki ne ovat varmasti lähtökohtana ja pohjana harrastusta aloitettaessa, mutta näin aikuisiällä kisaamista suurempana tavoitteena on yhteistyö ja yhdessäolo itse hevosen kanssa. Siksi minulle on myös tärkeää luoda suhde hevoseen, ts. oma hevonen on käväissyt mielessä...
*
Lokakuussa osallistun vielä toiselle lännenratsastuskurssille sekä Mini Wahlbergin istuntakurssille. Innolla odotan!

Epämukavuusalueilta elämyksiin

Perjantaina sain siis minulle vieraan, valkean ja raskaan ratsun. Alkulämmittelyjen jälkeen yhteistyö alkoi kuitenkin sujua ja jopa laukkasimme enemmän kuin yleensä koko tunnin aikana. Tosin pohkeet huusivat hoosiannaa ja hiki virtasi purona kypärän alta selkää pitkin. Nyt maanantaina sisäreidet on kuin puusta vuoltu. Adrenaliini virtasi ja vauhti hurmasi.
*
Edelleen jatkuva putkiremppa on myös pakottanut tilanteisiin, joita ei muuten tulisi eteen. Maalla asuminen, noin 25 km päässä kaupungista alkaa maistua elämältä. Pimeyskään ei enää pelota niin paljon. Pian joudun tulikasteeseen. Yön yli yksin, ilman miestä mörön syöttinä.

Polle pipi

Itkujen itku! Tämän illan odotettu ratsastustunti rakkaalla vakiopollella on nyt mentävä toisella hepalla. Rakas ruskea ruunani on kuumeessa ja toivottavasti vain kuumeessa. Paikallisilla talleilla on ollut ikäviä tauteja liikkeellä ja nyt peukut pystyyn, että kuumeilu ei johdu mistään vakavammasta. Ensi viikonloppuna olisi ollut meille tärkeä lännenratsastusleiri. Toivottavasti ratsuni ylväs tästä tokenisi, vaikkakin ratsastushaaveet täytyy varmaan peruuttaa. Kuumeileva hevonen vaatii yllättävän pitkän toipumisajan. No, jos maastakäsittelyä ja kumppanuutta voisimme ainakin harjoitella. Nähtäväksi jää.
*
Illalla onkin sitten kirjaimellisesti uudet kuviot. Tuntuu vähän huiputukselta, mutta pitäähän sitä välillä kokeilla muitakin. Pitänee itsekin hakea pensaasta troppia syysflunssan karkoittamiseksi.

Maalle muutto ja maalaisen bootsit

Putkiremontti vaikuttaa ihmisen elämään monella tapaa. Perheemme muuttaa tänään maalle, ystävien mökille. Ainakin viikoksi, jos ei pariksi. Tästä tulee hyvä testi olisiko minusta oikeasti maalaiseksi vai olenko siihen liian säikky. Vuodenaika on enemmän kuin sopiva, sillä pimeys alkaa laskeutua kahdeksan jälkeen.
*
Nämä bootsit ainakin sopisivat maalaiselle. Taitavat tulla hankintalistalle.

Myrkyttävä mieli

Jälleen kerran kehoni todistaa, että sen hyvinvointi on sidoksissa mieleen. Kohta kolme viikkoa on kulunut suunnattoman aggressiivisessa mielentilassa, räyhäten ja kiroillen. Sydän on ihan sykkyrässä ja rintaan pistää. Kaikki tämä johtuu kaoottisesta elämäntilasta, joka puolestaan johtuu putkiremontista ja evakkoretkestä toisten nurkkiin. Sitten yks kaks, kamelin selkä katkeaa. Se on nyt sökö. Vanha välilevyvaiva vihottelee, kun mielikin vihottelee.

Vaivaan auttaa mikäs muu kuin heppa. Sen terapeuttinen liike, tuoksu ja lämpö. Jo heppaystävän näkeminen saa parantavat endorfiinit virtaamaan. Onneksi huomenna on taas se päivä.

Ekoilusta elämäniloa

Tämän hetkiset sammakko-kenkäni. Ei tuo kellarin sohvakaan näytä pahalta.

 

Tänään olen keskittynyt ekoiluun. Olen löytänyt mahtavia sivustoja, joista inspiroidun niin, että syksyn sade ja työmotivaation puute ankeuttivat mieltäni vain aamupäivän. Tässä muutamia http://www.ruohonjuuri.fi/ http://www.ekolo.fi/ http://www.versokauppa.fi/ http://www.globehope.com/ http://www.ainokainen.fi/

Syksyn tullen sisätöppöseksi nuo harmaat olisivat oivat.

Mummolan aarteita

Mummolassa ei asu enää ketään. Mummu on enkeli, vaari asuu hoivakodissa. Talo on entisellään, täynnä aarteita.

Vessanpönttö käytävällä

Viheliäistä aikaa. Talossamme on käynnisä putkiremontti, jonka vuoksi olemme lapsinemme ja koirinemme evakkoretkellä mummolassa. Keskellä kaupunkia, kerrostalossa asuminen tämän lauman kanssa ei ole mieltä ylentävää. Mies häipyi sorsametsälle ja äidin hermot ovat kireällä.

Ekaluokkalaiselle tuli kahden koulupäivän jälkeen vielä vesirokko ja sillä aikaa luokassa oli kaveriparit jo valittu. Reppana-poika valitteli, ettei hän enää mahdu leikkeihin mukaan.

Lapset ovat julmia ja elämä epäreilua. Joskus ja nyt. Onneksi viikonloppu edessä ja metsä vieressä. Täytyy halailla puita. (kuva: taverne agency)

Laadi-laa Late

Kuukauden tauon jälkeen pääsin eilen ratsaille rakkaan vakioheppani kanssa. Oli ollutkin jo kova kaipuu ja aito ikävä. Heppaystäväni höristeli korviaan ja toivon, että hänkin olisi ottanut minut ihmisekseen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Siltä tunnin ratsastus ja hänen hoitamisensa ainakin tuntui. Ehkä meidän välillä on jotain eritystä.

Tilasin Tunne Hevonen lehden vuosikerran. Kolme edellistä numeroa saapui etukäteen ja ahmin ne kaikki kerralla. Hevoskuiskaajan duuni palstan jutut saivat poikkeuksetta tunteet pintaan ja tipan silmään. Mahtavaa työtä he tekevät eläinten kanssa. Haluan itsekin oppia puhumaan hevosta, kuuntelemaan ja ottamaan heidän viestinsä vastaan. Luulen, että olen entisessä elämässäni ollut tekemisissä hevosten ja muiden eläinten kanssa. Siksi voimakkaita tunteita ne minussa herättävät.

Uutta ja kiiltävää ihmettelemään

Huomenna on edessä matka Kuopion Asuntomessuille. Jo etukäteen minulla on tietty asenne, joka ei ole kovin mairitteleva. Isoja, komeita ja korkeita taloja. Linnunpönttöjä, mutta kalseampia. Ne ovat jonkun koteja tai niiden pitäisi tuntua siltä. Ehkä muutaman vuoden päästä, kun parketit ovat saaneet juovansa, tapetit tahransa ja keittiö rasvaiset räpylänjälkensä; ehkä ne kalseat talot alkavat sitten tuntua jo kodilta.

Minua miellyttäisi enemmän kuvan kaltainen miljöö... (maalaismaisemaa Sipoosta)

Keltaisia kesähetkiä

Ihan paras kesälahja - Kesäkattila. Mummun aidosta retrosta olikin jo pohja puhki palanut. Tällä keitellään vielä monet keitot.

Lapsen paras kesälahja oli keltainen jopo ja toiselle riitti, kun on vaan kesä ja kuuma - ja päällä vaan t-paita ja sortsit.

Maistuu puulta

Kesä on vierähtänyt helteistä nauttiessa. Olen ollut oikea sisilisko, paistatellut päivää ja loikoillut kuumuudessa. Häntääni en vielä ole pudottanut.

Työelämä kaiken lomailun ja ajattelun jälkeen maistuu puulta. Työni tuntuu merkityksettömältä ja ruumis sekä mieli huutavat jonkun fyysisemmän, todellisemman perään. Tämä huuto vaimenee välillä, mutta äänen olemassa olo ei lakkaa. Pitäisiköhän sitä kuunnella jo tarkemmin?

Hyvältä puulta voisi maistua pakurikääpätee. Koivumetsistä löytyy venäläisten parantavana terveysaineena tunnettua pakurikääpää. Kääpä kuivatetaan uunissa ja joko jauhetaan tai laitetaan teepannuun annospaloina hautumaan. Aion kokeilla. Jos vaikka mieli virkistyisi.

Omaa maata näkyvissä

Nyt se on löytynyt. Järvenrantatontti juuri siitä paikasta, juuri sen järven rannalta, juuri sen hiekkatien päästä, mistä olen haaveillut. Se on ollut mielessä ja haaveissa jo vuosia. Olen palannut kartoille kerta toisensa jälkeen ja ajatellut, tuolla sen pitäisi olla.

Teen nyt taivastilauksen enkeleille, jotta minulla olisi mahdollisuus ostaa se. Jos möisimme nykyisen asuntomme, meille jäisi 60 000 euroa jäljelle. Sillä ei saisi tontille taloa. Syksyn saakka tarkenisi varmaan teltassakin, omalla maapalasella, järvenrannalla.

Oravanpyörässä

Kuka halusinkaan olla ennen kuin piti ryhtyä aikuiseksi ( = järkevä, ennalta odotettava, konservatiivinen, säyseä, ahkera työntekijä)?

Häilyvä muistikuva jostain kaukaa alkaa hahmottua. Halusin kaneja (ne sain), kaloja (ne sain), lintuja (ne sain), koiria (ne sain), kissoja (ne sain). Halusin asua maatilalla, hevosen, oman vapauden (puuttuvat). Näiden eteen siis töitä tehtävä.

Linkistä avautuvan sivun lopussa musiikkia sielulle, kriisin iskiessä:
http://www.anandamarga.org/self-realization/kiirtan.htm

Kuva Taverne Agency.com

Pyhiä pidetty

Pääsiäinen on pian vietetty perheen ja ystävien parissa. Sää on ollut harmaa ja utuinen. Olisi toivonut sinistä taivasta ja auringonpaistetta...

Koin tähtihetkiä myös ratsailla! Yksityistunnilla sain hurjasti kannustavaa palautetta taitojeni kehittymisestä sekä istunnastani. Iso maneesi, vain minä ja heppa sekä opettaja. Mahtava kokemus. Nyt onkin pohkeet tulessa pitkistä laukkakierroksista.

Havahtumisia

Edellisillä ratsastustunneilla olen jälleen luonut yhteyksiä Laukin kanssa. Näin miten nuori tyttö käsitteli hevosta estekilpailuissa, ja tunsin luissa ja ytimessä, mikä paniikki molemmilla oli...Hmm...Hermostunut hepo laukkaili holtittomasti esteiden välissä ja jostain syystä onnistumisissa en kuullut yhtään kehumista. Ärhentelyä pääasiassa.

Heppa onkin ollut molemmilla ratsastuskerroilla säikky ja säpsähtelevä. Eilen loppuverkassa, löysäilimme pitkin ohjin, kun maneesin ovesta tuli toinen heppa. Se oli Laukin mielestä mörköjen mörkö ja sitä piti kiiruhtaa pakoon heti sivuloikalla ja laukalla. Tuli kiire etsiä ohjia, mutta onneksi sain tilanteen hallintaan.

Tunti mentiin koulukiemuroita ja on ilo nähdä ja tuntea, kuinka heppa oli koko ajan kuulolla, innokkaana oppimaan ja tekemään oikein. Loppusilauksena talliin mentäessä lumet tippui räystäältä juuri meidän edestämme ja taas mentiin. Tällä kertaa maasta käsin talutettuna. Tässähän oppii nopeaksi liikkeiltään, eikä tylsää ainakaan ollut.

Horsemanshippiä

Ilmoittauduin Western-riding leirille, joka järjestetään upeissa vaaramaisemissa kesäkuun alussa. Tiedustelin kyllä tarkasti, että voiko ylipäätänsä kaltaiseni tätiratsastaja osallistua, kun westernistä ei ole mitään hajua eikä tavallista ratsastuksestakaan ole kokemusta kuin pari vuotta säännöllisesti viikoittain. Pelkässä laukannostossakin on vielä opettelemista. Ei kuulema ole ongelma ollenkaan. Ei muutakuin lassot kassiin ja rohkeasti aikuisten leirille mukaan.

Kuva on käsitelty photofunia.com -ohjelmalla. Etsintäkuulutettuna ja kansikuvapoikana on torinhevosruuna Lauk, jolla pääsääntöisesti ratsastan.

Paaston päätteeksi

Paasto sujui hienosti – syönti sujuu taas, mutta vähähiilarisella linjalla. Se on toistaiseksi pitänyt hyvin.
*
Paastoviikko päättyi erinomaiseen ratsastustuntiin, vaikkakin torinhevosruuna yrittää laukassa pieniä ryöstöretkiä. Osaan jo laittaa jonkin verran kampoihin eli käännän ympyrälle. Helposti tulee lähdettyä vetoleikkiin, jolloin lopputulos on arvattava. Heppa vetää pään alas ja lähtee kuin veturi alta. Ensi kerralla aion kokeilla ohjan löysyttämistä ja laukkapätkien lyhentämistä niin, ettei hevonen ehdi innostua liikaa.
*
Ja vielä viime vuoden lopulla minulla oli ongelmia saada tämä polle laukkaamaan!

Paasto 1. päivä

Elimistön tuuletusta. Aloitin hiljaisen laskeutumisen 5 päivän sitruunamehu-vaahterasiirappipaastoon sunnuntaina. Olen paastonnut säännöllisesti kerran vuodessa jo yli kymmenen vuoden ajan. Tämä helmikuinen ankeus ja kylmyys ei kylläkään houkuttele vähentämään syömistä, mutta vastapainona lisääntyvä valon määrä patistelee tekemään jotain pölyttyneelle keholle.

Keho on täynnä ylilyöntejä, itsehillinnän puutetta ja hällä väliä – mentaliteelilla saavutettua pöhötystä. Ensimmäinen päivä on aina takkuinen. Olen horroksessa ja viluinen ja surullinen. Tulevat päivät kestävät ikuisuuden, eikä olotilaa helpota ajatus että aika vaan lisäntyy, kun se ei kulu syödessä.

Toive

Mielessäni on eräs talo järven rannalla. Tie, joka johtaa sinne on kaunis nimeltään.
Jonain päivänä haluan asua siinä talossa. Sen tehty valkoisista tiilistä ja se on suojassa, niemen kärjessä.
*
Kaupunkiin on mukava pyöräilymatka. Naapurissa asuu tuttu perhe. Pojalle samanikäinen hyvä ystävä asuu lähellä, jonka kanssa hän voisi seikkailla pitkin metsäpolkuja ja peltoja. Tytärkin haluaisi asua maalla, tuoda ystävänsä meille. Koirat voisivat juosta vapaina ja eläinkuntaamme voisi laajentaa.
*
Mies saisi oman veneen, rantasaunan ja kalastushetkensä. Pilkkoa polttupuita ja tehdä miesten hommia pihalla. Hankkia ehkä muutaman koneenkin. Moottorisahan tai –kelkan. Marjametsään pääsisi omalta pihalta. Kesäviikonloppuisin ei tarvitsisi lähteä minnekään. Kotona olisi kaikki mitä kauniina päivänä tarvitsisimme. Tilaa, aurinkoa, tekemistä ja rauhaa.
*
Kutsuisin kaupungissa asuvia ystäväperheitä meille viettämään viikonloppua. Tekisin vierasmajan pihalle, jossa olisi omaa rauhaa ja viihtyisää vaikka jäädä yöksi. Uitaisiin, saunottaisiin ja syötäisiin hyvin.
*
Ai miksikö haluaisin asua siinä talossa? Siksi, että kaikilla olisi hyvä olla – luonnon ympäröimänä, turvassa ja tallessa.

(Kuvat: taverne-agency.com)