Hellettä ja punaisia pelargonioita

Kesän ensimmäinen hellepäivä! Anoppilassa poiketun aamupäivän jälkeen siitä saikin nauttia täysillä. Eilen aherrettiin koko päivä puutarhassa, siirrettiin kasveja pois tulevan terassin tieltä ja nypittiin voikukkia perennapenkistä. Uskomatonta, mutta heti sunnuntaipäivänä kukkapenkistä nousi kirkkaan keltainen, terhakka voikukka. Miten mikään voi olla niin sitkeä ja selviytymiskykyinen?

*

Ostin entisten kukkasten lisukkeeksi pari siperianunikkoa, joiden nuppuja olen aina ihaillut. Niin kaunista luonnondesignia! Lisäksi ne perinteiset kymmenen rehellisen punaista pelargoniaa. Niistä olen tullut riippuvaiseksi vuosien aikana.

*

Hevostelut päättyivät perjantain vakiovuorolla maastoiluun hiekkaharjuilla. Upea kokemus ja pari ravipätkääkin päästiin menemään. Laukkaan lähdettiin vasta kentällä, ja silloin koin jälleen kerran kuinka itsepäinen voi vanha suokkitamma ollakaan. Sillä oli kiire talliin hörppäämään vettä pölyisen maastokeikan jälkeen, eikä laukka olisi voinut vähempää innostaa...

Koululainen jää pian kesäksi heitteille. Neljännelle luokalle siirtyvä osaa jo selvitytyä arjesta, kunhan jääkaapin lataa täyteen eineksiä ja välipaloja ja pakastimeen jäätelöpuikkoja. Olen jo tottunut näkyyn, joka odottaa kun muu perhe tulee töistä kotiin. Reppu sohvalla, koulukirjat ja pyyhekumin purut ruokapöydällä, puolenkymmentä käytettyä juomamukia pitkin ja poikin ja tietenkin vaatteet; ne on sikin sokin ympäri huushollia. Mutta Tytär on useimmiten tallessa tai ainakin jossain lähistöllä pihamaalla.

*

Onneksi erilaiset leirit on keksitty. Tänä kesänä on vuorossa maatilaleiri, jossa tehdään navetta- ja tallitöitä sekä koiraleiri. Äiti uhraa omasta lomastaan viisi päivää ratsastusleirille sekä viisi iltaa hevosenhoito/ratsastuskurssille. Perheen Pojat taitavat vaan lekotella tai vähän terassia rakennella…

Vaihtoehtoja miettiessä

Eilinen Helatorstai-vapaa tuntui jotenkin tuskalliselta. Sää oli pääasiassa huono ja sateinen, olo vetämätön, ei mitään tekemistä...Tai tekemistä kyllä, mutta ei mitään, johon olisi innostuneesti tarttunut. Päivä meni iltaa odotellessa, pari leffaa katsomalla ja lehtiä plarailemalla.

*

Tuleva viikonloppukin on erikoinen. Tänään ystäväni lähtevät Lappiin kohti vuoden kohokohta pippaloita, jossa olemme olleet aina porukalla mukana. Nyt päätin jäädä kemuista pois. Voiton veivät koiranäyttelyt, joissa setterini on kisaamassa sekä sunnuntaiset miesten estekisat, jotka on pakko nähdä!

*

Vähän halju olo, ehkä vähän kadekin...toisaalta olisi kiva ollut olla mukana hauskanpidossa, mutta ehkä koen olevani jo liian täti juhliakseni kaksi yötä peräkkäin, liian isoissa juhlissa. Pitänee järjestää kesän kunniaksi ihan omat kekkerit, tuttujen kesken, omalla pihalla.

Kuvat www.taverne-agency.com

Äidin elämää

Eilen oli äitienpäivä, joka vietettiin perheen kesken ja myöhemmin mummilassa kakkukahvin merkeissä. Pihalta napattiin narsissit mukaan. Lapset kiukuttelivat koko päivän eli päivä oli todella realistinen äitienpäivä. Ystävän kanssa illalla juttelimmekin pitkästä aikaa ja tuumasimme, että äiti on yksi ainoista lapsen Ihmisistä, jolle hän uskaltaa rehellisesti kiukutella ja huutaa aidosti. Se on merkki lapsen suuresta luottamuksesta omaan äitiinsä. Kiitos, kun kiukuttelitte!
*
Tänään televisiosta tuli kadonneen Madeleinen vanhempien haastattelu. He halusivat kertoa maailmalle, etteivät aio koskaan luovuttaa. Minä pidin lapsille oppitunnin, ettei kenenkään mukaan saa ikinä, koskaan, milloinkaan lähteä kotikadulta. Kerroin myös, etteivät aikuiset ole aina hyviä. Heille se oli ihan uusi asia.

Valkeita vuokkoja ja sinisiä ajatuksia

Aurinko paistaa ja vettä sataa…se merkitsee kesää. Vappuna aurinko hemmottelikin meitä niin, että nenä on täynnä pisamia ja valkovuokot antoivat kaikkensa muuten vielä rähjäisessä kukkapenkissä. Ne leviävät vuosi vuodelta isommaksi matoksi.

*
Suunnittelen tälle vuodelle kunnon maalaiskesää, josta osan saan viettää kahdella eri tallilla hevosten parissa ja osan mökillä järven rannalla perheen kesken. Mikään ei ole rentouttavampaa, kuin lähteä mökiltä aikaisin aamulla kaupunkiin töihin, muiden jäädessä vielä nukkumaan. Aamun aurinko lämmittää, hiekkatie ratisee ja linnut sirkuttavat metsässä. Emme tee suunnitelmia matkoista, vaan toteutamme jonkun Suomi-loman ex-tempore. Käymme ikään kuin vähän ajelulla. Meren rannalla olisi kiva käydä haistelemassa suolaisia tuulia.