Kiinni jäin

Jäin viikonlopun aikana kahdesti kiinni mutaan. Tallin pihamaa oli yhtä mutavelliä, johon auto upposi puoleen renkaaseen asti. Onneksi oli työntäjiä paikalla, kun olin lähdössä kotiin. Vastapainoksi ratsastustunti meni aivan loistavasti. Kouluharjoituksissa teimme siirtymisiä harjoitusravista laukkaan ja sain ihanan suomenhevosen, Veikko-Valtterin. Veikko on tosi korkea honkkeli (säkä 165 cm!) ja vielä nuori, kiireinen ruuna. Selässä korkeus unohtuu, kun voi nauttia ihanan tasaisesta laukasta ja reippaasta menosta.

*

Kävimme myös pienellä maastopyrähdyksellä. Maneesin reunaa ohittaessa, seinältä romahti viimeisetkin lumet alas juuri meidän kohdallamme. Se aiheutti jonossa muutamia kavahduksia ja paikoillaan tepastelua. Sydän hyppäsi kurkussa, mutta tilanne oli pian ohi eikä onneksi jäänyt ratsastajan eikä hevosenkaan mieleen kummittelemaan. Tuollainen tilannehallinta antaa itseluottamusta ratsastamiseen.

*

Sunnuntaina menin tallille katsomaan estekisoja. Ja jäin jälleen kiinni...Nyt pääsin omilla rallitaidoillani irti, mutta auto oli mutakakuilla koristeltu tuulilasiin saakka. Mies oli tosi innoissaan tästä. Omasta mielestäni näytin autoineni aivan pesunkestävältä maalaiselta!

*

Nautin myös Äidin kanssa kevään ensimmäiset pihakahvit. Aurinko lämmitti pisamat kasvoille ja kärpäset eloon. Krookuksetkin kukkivat jo talon aurinkoisemmalla seinustalla, puoli pihaa on vielä lumen alla. Tästä se lähtee. Viherpeukaloa syyhyttää jo. Kuvat http://www.taverne-agency.com/

Sertifikaatin arvoinen sunnuntai

Sunnuntaipäivä vierähti koiranäyttelyssä. Setterimme käväisi kehässä sijoituksenaan paras uros 2 ja sai sertin. Työvoitto tuntuu aina hyvältä. Tämän koiran kanssa olen taistellut kohta kolme vuotta ja vihdoin alkaa tuloksia näkyä!

*

Tuloksia syntyi tänään myös taiteessa. Todella nopealla kädellä vetäisin kaksi 30x30 öljyvärityötä, jotka ajattelin laittaa ehdolle kesän näyttelyyn. Aika hyvä päivä; tällä elellään taas pitkälle ensi viikkoon...

Pääsiäisen viettoa

Kaksi yötä ystäväperheen mökillä, keskellä metsää, omassa rauhassa. Pöydän ääressä ovat maistuneet paistit, limetti-kanat, rosmariiniperunat ja kaikki tietysti kuorrutettu tuoksuvalla valkosipulilla. Iltapäivällä kuplivaa kuoharia ja illan pimetessä lasit täyttyivät täyteläisellä punaviinillä. Lapset nauttivat ulkoilusta ja pilkkimisestä. Isät olivat puuhakkaita ja me äidit saimme rauhaa!

*

Kotiinkin on aina kiva palata. Ovella tuoksuu tuttu, oman kodin tuoksu. Tulppaanit olivat nuukahtaneet, mutta pääsiäisruoho rehotti ja räystäät valuivat vettä. Ihan kuin kevätblues olisi talttumassa.

Hevosterapiaa?

Hevosista on tullut osa päivittäisiä ajatuksiani. Mietin ratsastusta töissä ja kotona, mietin hetkittäin jopa elämää hevosen omistajana. Tietoni ja taitoni eivät toki riitä siihen ainakaan viiteen vuoteen. Mutta, josko joskus voisi olla näin? Se edellyttäisi, että Tytär tai Poika ja mielellään molemmat haluaisivat harrastaa ratsastusta tai hevosen hoitoa. Miehenkin olisi jollain lailla osallistuttava. Itsestäni tuntuu, että se vapaa-aika, joka kuluisi hevosen hoitamiseen olisi hyvinkin terapeuttista. Hevosten kanssa harrastaminen ja hoitaminen vapauttaa mielen kaikesta muusta. Ison eläimen kanssa työskentely vaatii keskittymistä ja koko aikaista taitojen hiomista, varuillaan oloa ja tilanteiden ennakointia. Ja samalla se antaa puhdistavan kokemuksen, aivan täydellisen rentoutumisen. Miksi en sitten haluaisi antaa aikaani sellaiselle eläimelle?

*
Mitä enemmän teen työtä ihmisten tarpeiden parissa ja mitä enemmän olen esillä, osallistun vapaa-ajalla ja työssäni tilaisuuksiin, kokouksiin yms., sitä enemmän haluan olla kaukana kaikesta hälystä, puheensorinasta ja ihmismassoista. Tarvitsen vain muutamat, hyvät ystäväni, perheeni ja eläimeni. Näin on oikein hyvä.

Kolmen koon menu

Nyt on aika tarttua tomerasti projektiin nimeltä Kevyt linja. Olo on jähmeä, pukeminen pelkkää tuskaa ja peilikuvasta katsoo raivotar, joka ei ole tyytyväinen kuvajaiseensa. Ruokaremontti on aloitettu nyt ja tässä; maanantaiaamuna. Ei enää pääsiäismunia, sokeria eikä valkoisia jauhoja. Kolmen KOON menulla kohti kesää; kala, kana ja kasvikset.

*

Perjantaina menin ratsastustunnilla Viiri-tammalla. Se on varsinainen laiskottelija ja nyt tunnen sen omissa sisäreisissäni. Sain hyviä laukkapätkiä nostettua, vaikka aluksi olinkin taas harjassa kiinni jalustimen kadottua alta. Sain jopa laukkapuomitkin onnistumaan jokseenkin hyvin. Olemme myös aloittaneen maastoilun ja vapauden tunne ilta-auringossa ratsastaessa on uskomattoman upeaa. Kesän Horze-ratsastustarvikekuvasto on kovassa käytössä; uudet kokopaikkaiset housut ja turvaliivi ovat hankintalistalla.

Työn uuvuttama

Työn paljous on minulle yleensä positiivinen asia. Silloin tulee myös rahaa kotiin. Nyt olen uupunut töistä, joita on kasaantunut yhdelle viikolle liikaa eikä kaikki enää ole niin tuottaviakaan. Toisaalta työnteko on minulle myös elämäntapa ja nautin siitä.

*

Kaipaisin ripauksen fyysisyyttä toimistossa istumisen ja aivotyön lomaan. Uskon, että se olisi myös minun juttuni. Kun räntää vihmoo huhtikuussa ja usko kevääseen on lopussa, olisi hyvä päästä ulkotöihin. Sisällä tulee vain käpristeltyä ja huokailtua. Ehkä minussa olisi maatalonemäntä-ainesta. Vai riittäisiköhän reippaus pitkälle?