Länkkäriä ja istuntaa

Vakiopolleni (Kuvan käsittely: PhotoFunia)

Edessä kurssitäyteinen syksy.  Tulevana viikonloppuna olen järjestämässä westernriding-kurssia omalle tallille. Toivottavasti vakioratsuni tervehtyy siten, että pääsen työskentelemään sen kanssa. Maastakäsittely ja luonnolliset hevosmiestaidot ovat lähellä sydäntäni, enkä juuri koskaan ole ollut kiinnostunut tavanomaisesta ratsastuskoulujen tarjonnasta eli este- ja koulutunneista. Toki ne ovat varmasti lähtökohtana ja pohjana harrastusta aloitettaessa, mutta näin aikuisiällä kisaamista suurempana tavoitteena on yhteistyö ja yhdessäolo itse hevosen kanssa. Siksi minulle on myös tärkeää luoda suhde hevoseen, ts. oma hevonen on käväissyt mielessä...
*
Lokakuussa osallistun vielä toiselle lännenratsastuskurssille sekä Mini Wahlbergin istuntakurssille. Innolla odotan!

Epämukavuusalueilta elämyksiin

Perjantaina sain siis minulle vieraan, valkean ja raskaan ratsun. Alkulämmittelyjen jälkeen yhteistyö alkoi kuitenkin sujua ja jopa laukkasimme enemmän kuin yleensä koko tunnin aikana. Tosin pohkeet huusivat hoosiannaa ja hiki virtasi purona kypärän alta selkää pitkin. Nyt maanantaina sisäreidet on kuin puusta vuoltu. Adrenaliini virtasi ja vauhti hurmasi.
*
Edelleen jatkuva putkiremppa on myös pakottanut tilanteisiin, joita ei muuten tulisi eteen. Maalla asuminen, noin 25 km päässä kaupungista alkaa maistua elämältä. Pimeyskään ei enää pelota niin paljon. Pian joudun tulikasteeseen. Yön yli yksin, ilman miestä mörön syöttinä.

Polle pipi

Itkujen itku! Tämän illan odotettu ratsastustunti rakkaalla vakiopollella on nyt mentävä toisella hepalla. Rakas ruskea ruunani on kuumeessa ja toivottavasti vain kuumeessa. Paikallisilla talleilla on ollut ikäviä tauteja liikkeellä ja nyt peukut pystyyn, että kuumeilu ei johdu mistään vakavammasta. Ensi viikonloppuna olisi ollut meille tärkeä lännenratsastusleiri. Toivottavasti ratsuni ylväs tästä tokenisi, vaikkakin ratsastushaaveet täytyy varmaan peruuttaa. Kuumeileva hevonen vaatii yllättävän pitkän toipumisajan. No, jos maastakäsittelyä ja kumppanuutta voisimme ainakin harjoitella. Nähtäväksi jää.
*
Illalla onkin sitten kirjaimellisesti uudet kuviot. Tuntuu vähän huiputukselta, mutta pitäähän sitä välillä kokeilla muitakin. Pitänee itsekin hakea pensaasta troppia syysflunssan karkoittamiseksi.

Maalle muutto ja maalaisen bootsit

Putkiremontti vaikuttaa ihmisen elämään monella tapaa. Perheemme muuttaa tänään maalle, ystävien mökille. Ainakin viikoksi, jos ei pariksi. Tästä tulee hyvä testi olisiko minusta oikeasti maalaiseksi vai olenko siihen liian säikky. Vuodenaika on enemmän kuin sopiva, sillä pimeys alkaa laskeutua kahdeksan jälkeen.
*
Nämä bootsit ainakin sopisivat maalaiselle. Taitavat tulla hankintalistalle.

Myrkyttävä mieli

Jälleen kerran kehoni todistaa, että sen hyvinvointi on sidoksissa mieleen. Kohta kolme viikkoa on kulunut suunnattoman aggressiivisessa mielentilassa, räyhäten ja kiroillen. Sydän on ihan sykkyrässä ja rintaan pistää. Kaikki tämä johtuu kaoottisesta elämäntilasta, joka puolestaan johtuu putkiremontista ja evakkoretkestä toisten nurkkiin. Sitten yks kaks, kamelin selkä katkeaa. Se on nyt sökö. Vanha välilevyvaiva vihottelee, kun mielikin vihottelee.

Vaivaan auttaa mikäs muu kuin heppa. Sen terapeuttinen liike, tuoksu ja lämpö. Jo heppaystävän näkeminen saa parantavat endorfiinit virtaamaan. Onneksi huomenna on taas se päivä.