lauantai 27. maaliskuuta 2010

Havahtumisia

Edellisillä ratsastustunneilla olen jälleen luonut yhteyksiä Laukin kanssa. Näin miten nuori tyttö käsitteli hevosta estekilpailuissa, ja tunsin luissa ja ytimessä, mikä paniikki molemmilla oli...Hmm...Hermostunut hepo laukkaili holtittomasti esteiden välissä ja jostain syystä onnistumisissa en kuullut yhtään kehumista. Ärhentelyä pääasiassa.

Heppa onkin ollut molemmilla ratsastuskerroilla säikky ja säpsähtelevä. Eilen loppuverkassa, löysäilimme pitkin ohjin, kun maneesin ovesta tuli toinen heppa. Se oli Laukin mielestä mörköjen mörkö ja sitä piti kiiruhtaa pakoon heti sivuloikalla ja laukalla. Tuli kiire etsiä ohjia, mutta onneksi sain tilanteen hallintaan.

Tunti mentiin koulukiemuroita ja on ilo nähdä ja tuntea, kuinka heppa oli koko ajan kuulolla, innokkaana oppimaan ja tekemään oikein. Loppusilauksena talliin mentäessä lumet tippui räystäältä juuri meidän edestämme ja taas mentiin. Tällä kertaa maasta käsin talutettuna. Tässähän oppii nopeaksi liikkeiltään, eikä tylsää ainakaan ollut.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Horsemanshippiä


Ilmoittauduin Western-riding leirille, joka järjestetään upeissa vaaramaisemissa kesäkuun alussa. Tiedustelin kyllä tarkasti, että voiko ylipäätänsä kaltaiseni tätiratsastaja osallistua, kun westernistä ei ole mitään hajua eikä tavallista ratsastuksestakaan ole kokemusta kuin pari vuotta säännöllisesti viikoittain. Pelkässä laukannostossakin on vielä opettelemista. Ei kuulema ole ongelma ollenkaan. Ei muutakuin lassot kassiin ja rohkeasti aikuisten leirille mukaan.

Kuva on käsitelty photofunia.com -ohjelmalla. Etsintäkuulutettuna ja kansikuvapoikana on torinhevosruuna Lauk, jolla pääsääntöisesti ratsastan.




keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Paaston päätteeksi

Paasto sujui hienosti – syönti sujuu taas, mutta vähähiilarisella linjalla. Se on toistaiseksi pitänyt hyvin.
*
Paastoviikko päättyi erinomaiseen ratsastustuntiin, vaikkakin torinhevosruuna yrittää laukassa pieniä ryöstöretkiä. Osaan jo laittaa jonkin verran kampoihin eli käännän ympyrälle. Helposti tulee lähdettyä vetoleikkiin, jolloin lopputulos on arvattava. Heppa vetää pään alas ja lähtee kuin veturi alta. Ensi kerralla aion kokeilla ohjan löysyttämistä ja laukkapätkien lyhentämistä niin, ettei hevonen ehdi innostua liikaa.
*
Ja vielä viime vuoden lopulla minulla oli ongelmia saada tämä polle laukkaamaan!