Elimistön tuuletusta. Aloitin hiljaisen laskeutumisen 5 päivän sitruunamehu-vaahterasiirappipaastoon sunnuntaina. Olen paastonnut säännöllisesti kerran vuodessa jo yli kymmenen vuoden ajan. Tämä helmikuinen ankeus ja kylmyys ei kylläkään houkuttele vähentämään syömistä, mutta vastapainona lisääntyvä valon määrä patistelee tekemään jotain pölyttyneelle keholle.
Keho on täynnä ylilyöntejä, itsehillinnän puutetta ja hällä väliä – mentaliteelilla saavutettua pöhötystä. Ensimmäinen päivä on aina takkuinen. Olen horroksessa ja viluinen ja surullinen. Tulevat päivät kestävät ikuisuuden, eikä olotilaa helpota ajatus että aika vaan lisäntyy, kun se ei kulu syödessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti