Edellisillä ratsastustunneilla olen jälleen luonut yhteyksiä Laukin kanssa. Näin miten nuori tyttö käsitteli hevosta estekilpailuissa, ja tunsin luissa ja ytimessä, mikä paniikki molemmilla oli...Hmm...Hermostunut hepo laukkaili holtittomasti esteiden välissä ja jostain syystä onnistumisissa en kuullut yhtään kehumista. Ärhentelyä pääasiassa.
Heppa onkin ollut molemmilla ratsastuskerroilla säikky ja säpsähtelevä. Eilen loppuverkassa, löysäilimme pitkin ohjin, kun maneesin ovesta tuli toinen heppa. Se oli Laukin mielestä mörköjen mörkö ja sitä piti kiiruhtaa pakoon heti sivuloikalla ja laukalla. Tuli kiire etsiä ohjia, mutta onneksi sain tilanteen hallintaan.
Tunti mentiin koulukiemuroita ja on ilo nähdä ja tuntea, kuinka heppa oli koko ajan kuulolla, innokkaana oppimaan ja tekemään oikein. Loppusilauksena talliin mentäessä lumet tippui räystäältä juuri meidän edestämme ja taas mentiin. Tällä kertaa maasta käsin talutettuna. Tässähän oppii nopeaksi liikkeiltään, eikä tylsää ainakaan ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti