Uutta ja kiiltävää ihmettelemään

Huomenna on edessä matka Kuopion Asuntomessuille. Jo etukäteen minulla on tietty asenne, joka ei ole kovin mairitteleva. Isoja, komeita ja korkeita taloja. Linnunpönttöjä, mutta kalseampia. Ne ovat jonkun koteja tai niiden pitäisi tuntua siltä. Ehkä muutaman vuoden päästä, kun parketit ovat saaneet juovansa, tapetit tahransa ja keittiö rasvaiset räpylänjälkensä; ehkä ne kalseat talot alkavat sitten tuntua jo kodilta.

Minua miellyttäisi enemmän kuvan kaltainen miljöö... (maalaismaisemaa Sipoosta)

Keltaisia kesähetkiä

Ihan paras kesälahja - Kesäkattila. Mummun aidosta retrosta olikin jo pohja puhki palanut. Tällä keitellään vielä monet keitot.

Lapsen paras kesälahja oli keltainen jopo ja toiselle riitti, kun on vaan kesä ja kuuma - ja päällä vaan t-paita ja sortsit.

Maistuu puulta

Kesä on vierähtänyt helteistä nauttiessa. Olen ollut oikea sisilisko, paistatellut päivää ja loikoillut kuumuudessa. Häntääni en vielä ole pudottanut.

Työelämä kaiken lomailun ja ajattelun jälkeen maistuu puulta. Työni tuntuu merkityksettömältä ja ruumis sekä mieli huutavat jonkun fyysisemmän, todellisemman perään. Tämä huuto vaimenee välillä, mutta äänen olemassa olo ei lakkaa. Pitäisiköhän sitä kuunnella jo tarkemmin?

Hyvältä puulta voisi maistua pakurikääpätee. Koivumetsistä löytyy venäläisten parantavana terveysaineena tunnettua pakurikääpää. Kääpä kuivatetaan uunissa ja joko jauhetaan tai laitetaan teepannuun annospaloina hautumaan. Aion kokeilla. Jos vaikka mieli virkistyisi.