Kesä on vierähtänyt helteistä nauttiessa. Olen ollut oikea sisilisko, paistatellut päivää ja loikoillut kuumuudessa. Häntääni en vielä ole pudottanut.
Työelämä kaiken lomailun ja ajattelun jälkeen maistuu puulta. Työni tuntuu merkityksettömältä ja ruumis sekä mieli huutavat jonkun fyysisemmän, todellisemman perään. Tämä huuto vaimenee välillä, mutta äänen olemassa olo ei lakkaa. Pitäisiköhän sitä kuunnella jo tarkemmin?
Hyvältä puulta voisi maistua pakurikääpätee. Koivumetsistä löytyy venäläisten parantavana terveysaineena tunnettua pakurikääpää. Kääpä kuivatetaan uunissa ja joko jauhetaan tai laitetaan teepannuun annospaloina hautumaan. Aion kokeilla. Jos vaikka mieli virkistyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti