Kuukauden tauon jälkeen pääsin eilen ratsaille rakkaan vakioheppani kanssa. Oli ollutkin jo kova kaipuu ja aito ikävä. Heppaystäväni höristeli korviaan ja toivon, että hänkin olisi ottanut minut ihmisekseen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Siltä tunnin ratsastus ja hänen hoitamisensa ainakin tuntui. Ehkä meidän välillä on jotain eritystä.
Tilasin Tunne Hevonen lehden vuosikerran. Kolme edellistä numeroa saapui etukäteen ja ahmin ne kaikki kerralla. Hevoskuiskaajan duuni palstan jutut saivat poikkeuksetta tunteet pintaan ja tipan silmään. Mahtavaa työtä he tekevät eläinten kanssa. Haluan itsekin oppia puhumaan hevosta, kuuntelemaan ja ottamaan heidän viestinsä vastaan. Luulen, että olen entisessä elämässäni ollut tekemisissä hevosten ja muiden eläinten kanssa. Siksi voimakkaita tunteita ne minussa herättävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti