Perjantaina sain siis minulle vieraan, valkean ja raskaan ratsun. Alkulämmittelyjen jälkeen yhteistyö alkoi kuitenkin sujua ja jopa laukkasimme enemmän kuin yleensä koko tunnin aikana. Tosin pohkeet huusivat hoosiannaa ja hiki virtasi purona kypärän alta selkää pitkin. Nyt maanantaina sisäreidet on kuin puusta vuoltu. Adrenaliini virtasi ja vauhti hurmasi.
*
Edelleen jatkuva putkiremppa on myös pakottanut tilanteisiin, joita ei muuten tulisi eteen. Maalla asuminen, noin 25 km päässä kaupungista alkaa maistua elämältä. Pimeyskään ei enää pelota niin paljon. Pian joudun tulikasteeseen. Yön yli yksin, ilman miestä mörön syöttinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti