perjantai 29. heinäkuuta 2011

Sielunkumppani



Hevosta on ikävä. Kesän aikana se on ollut leiriheppana, jonka kyllä huomasin... Aika kuriton velmuilija, sanoisi joku, mutta minusta tuntuu, että herkällä hevosella olivat vain johdonmukaiset avut hukassa. Intuitiivisesti tulee mieleen, että Late saattaisi olla onnellisempi yhden ihmisen kumppanina. Vaikka kyllähän se selkeästi nauttii myös pienten tyttöjen vilpittömästä ihailusta ja kunnioituksesta.


Syksylle olen sopinut viisi länkkärituntia ja tuskin maltan odottaa. Tiedossa on hyvää opetusta meille molemmille. Länkkärituntien aikana yhteisymmärrys ja työnteko alkaa aina sujua kuin taikaiskusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti