Surkea viikonloppu...Tytär loukkasi kätensä perjantaina. Poikki meni ja pahasti. Oman lapsen tuskan näkeminen on kamalin asia maailmassa. Onni onnettomuudessa oli, että meni sentään vain käsi. Olisiko ollut enkeleitä lähistöllä?
Nyt hän odottaa, vieraassa kaupungissa, operointia. Onneksi on isi vierellä. Me Pojan kanssa odotetaan kotona, laitetaan Tyttären huone siistiksi, vaihdetaan puhtaat lakanat ja leivotaan kakku. Ikävä on kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti