Viikonloppuna paistoi päivä sisälle. Merkkejä keväästä. Lisääntyvä valo on minulla vuosittainen ahdistuksen paikka. Outoa - pitäisi olla toisin päin. Syksy-ihmisenä minun melankoliani ajoittuu kevääseen, jolloin kaikki paljastuu kirkkaassa valossa, lumen alta, villapaidan ja toppatakin peitosta. On muka pakko lähteä ulos, kun aurinko välkehtii. Kun kaikki muut ovat lenkillä ja pulkkamäessä, minä haluaisin jäädä lukemaan tai katsomaan elokuvaa. Illalla, kun taas hämärää, on turvallista lähteä ulos.
Woody Allen oli tänään päivän paras piristäjä. Vicky Christina Barcelona tulee ehdottamasti aina olemaan suosikkitarinani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti