Kiinni jäin

Jäin viikonlopun aikana kahdesti kiinni mutaan. Tallin pihamaa oli yhtä mutavelliä, johon auto upposi puoleen renkaaseen asti. Onneksi oli työntäjiä paikalla, kun olin lähdössä kotiin. Vastapainoksi ratsastustunti meni aivan loistavasti. Kouluharjoituksissa teimme siirtymisiä harjoitusravista laukkaan ja sain ihanan suomenhevosen, Veikko-Valtterin. Veikko on tosi korkea honkkeli (säkä 165 cm!) ja vielä nuori, kiireinen ruuna. Selässä korkeus unohtuu, kun voi nauttia ihanan tasaisesta laukasta ja reippaasta menosta.

*

Kävimme myös pienellä maastopyrähdyksellä. Maneesin reunaa ohittaessa, seinältä romahti viimeisetkin lumet alas juuri meidän kohdallamme. Se aiheutti jonossa muutamia kavahduksia ja paikoillaan tepastelua. Sydän hyppäsi kurkussa, mutta tilanne oli pian ohi eikä onneksi jäänyt ratsastajan eikä hevosenkaan mieleen kummittelemaan. Tuollainen tilannehallinta antaa itseluottamusta ratsastamiseen.

*

Sunnuntaina menin tallille katsomaan estekisoja. Ja jäin jälleen kiinni...Nyt pääsin omilla rallitaidoillani irti, mutta auto oli mutakakuilla koristeltu tuulilasiin saakka. Mies oli tosi innoissaan tästä. Omasta mielestäni näytin autoineni aivan pesunkestävältä maalaiselta!

*

Nautin myös Äidin kanssa kevään ensimmäiset pihakahvit. Aurinko lämmitti pisamat kasvoille ja kärpäset eloon. Krookuksetkin kukkivat jo talon aurinkoisemmalla seinustalla, puoli pihaa on vielä lumen alla. Tästä se lähtee. Viherpeukaloa syyhyttää jo. Kuvat http://www.taverne-agency.com/