Kesän ensimmäinen hellepäivä! Anoppilassa poiketun aamupäivän jälkeen siitä saikin nauttia täysillä. Eilen aherrettiin koko päivä puutarhassa, siirrettiin kasveja pois tulevan terassin tieltä ja nypittiin voikukkia perennapenkistä. Uskomatonta, mutta heti sunnuntaipäivänä kukkapenkistä nousi kirkkaan keltainen, terhakka voikukka. Miten mikään voi olla niin sitkeä ja selviytymiskykyinen?
*
Ostin entisten kukkasten lisukkeeksi pari siperianunikkoa, joiden nuppuja olen aina ihaillut. Niin kaunista luonnondesignia! Lisäksi ne perinteiset kymmenen rehellisen punaista pelargoniaa. Niistä olen tullut riippuvaiseksi vuosien aikana.
*
Hevostelut päättyivät perjantain vakiovuorolla maastoiluun hiekkaharjuilla. Upea kokemus ja pari ravipätkääkin päästiin menemään. Laukkaan lähdettiin vasta kentällä, ja silloin koin jälleen kerran kuinka itsepäinen voi vanha suokkitamma ollakaan. Sillä oli kiire talliin hörppäämään vettä pölyisen maastokeikan jälkeen, eikä laukka olisi voinut vähempää innostaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti