Oman pelon voittaminen ja tunnetilan muuttuminen jännityksestä onnistumisen riemuksi aiheuttaa valtavan adrenaliiniryöpsähdyksen. Koin sen taas estetunnilla maneesissa. Täytyy heti alkuun tarkentaa, että kyseessä oli noin 45 sentin ristikkoeste eli todellinen aloittelijan hyppy tai oikeammin loikka. Olin jälleen ryhmäni luuseri, ja tulin vieläpä ravissa yli. Laukalla livahdinkin esteen ohi uralta. Sain mennä mukavan tavallisella ruskealla ruunalla, joka osaa temput tätiratsastajasta huolimatta. Adrenaliinihöyrystä selvittyäni huomaan myös lajin tehon lihaksissani. Seuraavan illan aikana alan hiljalleen jäykistyä; sisäreidet, vatsalihakset ja kädet…Jotain on siis tullut tehtyä jollain lihaksella.*
Kävin seuraamassa elämäni ensimmäisiä kouluratsastuskisoja kotitallillani. Olin aivan haltioissani. Tämä kaikki touhu ja puuhaaminen hevosten ja hevosihmisten kesken on minun maailmani. Harmillista, että pääsen toteuttamaan lapsuuden haaveitani vasta näin myöhään aikuisiällä. Nyt on kova kiire kuroa menetetyt vuodet umpeen. Kiire on kyllä aivan väärä tapa ilmaista etenemistäni ratsastuksessa. Olen kulkemassa hitaasti ja toivottavasti varmasti kohti perustaitoja uudessa, upeassa harrastuksessani.
Kävin seuraamassa elämäni ensimmäisiä kouluratsastuskisoja kotitallillani. Olin aivan haltioissani. Tämä kaikki touhu ja puuhaaminen hevosten ja hevosihmisten kesken on minun maailmani. Harmillista, että pääsen toteuttamaan lapsuuden haaveitani vasta näin myöhään aikuisiällä. Nyt on kova kiire kuroa menetetyt vuodet umpeen. Kiire on kyllä aivan väärä tapa ilmaista etenemistäni ratsastuksessa. Olen kulkemassa hitaasti ja toivottavasti varmasti kohti perustaitoja uudessa, upeassa harrastuksessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti