Koirien kanssa lenkille klo 6.20. Eilisen sohjoiset kadut olivat muuttaneet muotoaan rapisevaksi jäätiköksi. Aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat pensasaidassa. Aamulenkin tarkenee tehdä jo hyvin ilman toppatakkia. Vielä kun sulaisi lumet pois ja pääsisi metsään aamuruuhkaisen tien sijasta.*
Lapsena huvittelin itsekseni talvisen koulupäivän jälkeen katselemalla ikkunasta ulos pelkkää sinistä taivasta ja kuuntelin lintujen ääniä. Vaikka maassa oli vielä paksut hanget, saattoi ajatuksissaan elää jo täyttä kesää. Siitä tuli hyvä mieli ja kesää jaksoi taas odottaa. Nyt voisi tehdä saman, mutta aikuisena on vaikeampaa heittäytyä tuijottelemaan ikkunasta.
*
Illalla luin Antti Heikkilän Hevosmies kirjan. Ahmin sen loppuun saakka ja näin unta hevosista, Islannista, vapaudesta ja vihreistä nummista. Todellinen dream! Ehkäpä kirja ja uni antoivat nämä hyvät fiilikset aamullekin. Tytär oli kouluun lähtiessään kärttyinen ja löysin siihenkin heti ratkaisun. Oven suussa ennen lähtöä pyysin häneltä edes yhden hymyn, jotta äiti jaksaisi tämän päivän ahertaa. Ja tulihan se sieltä, maanitellen – aamun valaiseva hymy, joka näytti jäävän päälle koulumatkallekin. Tästä päivästä taitaa tulla erinomainen.
Illalla luin Antti Heikkilän Hevosmies kirjan. Ahmin sen loppuun saakka ja näin unta hevosista, Islannista, vapaudesta ja vihreistä nummista. Todellinen dream! Ehkäpä kirja ja uni antoivat nämä hyvät fiilikset aamullekin. Tytär oli kouluun lähtiessään kärttyinen ja löysin siihenkin heti ratkaisun. Oven suussa ennen lähtöä pyysin häneltä edes yhden hymyn, jotta äiti jaksaisi tämän päivän ahertaa. Ja tulihan se sieltä, maanitellen – aamun valaiseva hymy, joka näytti jäävän päälle koulumatkallekin. Tästä päivästä taitaa tulla erinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti